Opel Ascona A -74 Cabriolet

Tämä tarina on hyvä esimerkki siitä miten kaikki parhaat ja samalla tyhmimmät ideat syntyvät hetken mielijohteesta. Kaikki alkoi siitä kun jostain sain päähäni, että avoauto on muka tyylikäs kulkine kesähelteellä, ja suuressa ajattelemattomuudessa tulin toistaneeksi ajatukseni myös ääneen. Kun tiedossa oli vielä sopiva aihio avoautoksi, otin kaverini mukaan ja lähdimme autoa katsomaan....

Edellinen omistaja oli aloittanut projektin, ja se olikin hyvällä mallilla kun pääsimme auton näkemään. Ei auttanut muu kuin ottaa asco kyytiin ja viedä kotitalliin.

Vasemmalla aihio. (Kuva: Edellisen omistajan arkisto) Oikealla varaosa-ascona.

15. 9. 2000 Kotimatkalle lähdössä, jossain päin Suomea.

Korin vahvistusten yleisnäkymä. MIG-lankaa on poltettu kiitettävästi...

Vasemmalla kynnyskoteloiden vahvistus sekä etukulman pystyvahvike kojelaudan alle. Oikeanpuoleisissa kuvissa lattian takaosan eli takapenkin etureunan kohdalla oleva poikittaisvahvike ja turvakaaren alakiinnityspiste

5. 12. 2000 Asconan lähes kaikki hitsaustyöt tehty. Seuraavaksi jonkun täytyisi aloittaa pohjatöiden tekeminen....

Tammikuu 2002 Paljon ei ole tapahtunut sitten viimenäkemän. Pohjaväriä on ruiskutettu ja kittiä on roiskittu. Hiljaa hyvä tulee...

Tammikuu 2004 Loppuvuodesta 2003 sain inspiratio-kohtauksen avo-asconaa kohtaan, joka kaiketi johtui tallin irtisanomisilmoituksesta. Tavoitteena on saada avo jonkinlaiseen kuosiin ennen tallista poisvientiä. Tuskallisen kitinhionnan jäkeen suihkittiin ensin pohjamaalia ja sen jälkeen pintamaali, joka paljastikin kaikki virheet.

Joulukuu 2005 Puolentoista vuoden välivarastoinnin jälkeen avoascona ruuvattiin omin avuin kulkevaan kuntoon, jonka jälkeen aloitettiin pohjatöiden hiominen ja höyläys. Taas.